torstai 20. maaliskuuta 2014

UUSI BLOGI!

Niinkuin otsikko kertookin, niin olen aloittanut kirjoittaa uutta blogia, joten tätä blogia en siis enään päivittele vaan pian poistan tämän! 

Toivon että jokainen teistä jota kiinnostaa miten meidän elämä nyt raskauden kanssa sujuu, tai vaan muuten kiinnostaa kuulumiset, liittyy lukijaksi! 

Blogi on vielä täysin vaiheessa, ulkoasussa on älyttömästi tekemistä ja muutenkaan en ole saanut blogin asetuksia niin kohdalleen kuin olen halunnut :) 

http://meidanminiblogi.blogspot.fi/


lauantai 15. maaliskuuta 2014

Pienet kuulumiset!

Heipparallaa näin pitkästä aikaa! 

En rehellisesti sanoen muista mikä mun viimeinen postaus edes on, lukuunottamatta tota yhtä kuvaa. Tässä on ollut vaikka ja mitä, ei vaan oo bloggailu ollut tärkeyslistalla ensimmäisenä, eikä edes kymmenentenä. 

En edes tiedä aijonko jatkaa bloggailua, onko teitä lukijoita enään siellä? Antakaa pientä elonmerkkiä jos ootte siellä! 

Mutta tosiaan, tärkein ja ajatukseni vievä 'asia' on tälläinen, jos siellä on joitain jotka eivät edellistä kuvaa nähneet... 


Täällä voidaan paksusti! 18+1 on kyseisessä kuvassa viikkoja täysi :) Täällä meillä ollaan onnellisempia kuin koskaan<3 

Jos siellä on lukijoina vauvamahaisia äitejä tai äitejä joiden vauvelit ovat jo maailmassa, ilmotelkaa itsestänne! Linkkailkaa myös lemppari "mamma"-blogeja! :-) 

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Vähän ristiäisistä

Sunnuntaina, lähdettiin Karjaalle, parhaan ystäväni ensimmäisen lapsen, ja mun kummipojan ristiäisiin.
En ollut nähnyt häntä koskaan aijemmin kuin kuvista. Kerran meidän piti nähdä, mutta silloin tuli esteitä eikä päästykkään näkemään.

Kun näin hänet ensimmäisen kerran, mä meinasin pakahtua! 
Onko tää suloisuus todellakin mun tuleva kummipoika?! Onko noi kaks voinut todellakin saada maailmaan tälläisen suloisuuden (;>) ?! Katselin koko kastetoimituksen ajan kummipoikaani, en uskaltanut katsoa ystävääni silmiin, olin varma että silloin tulee kyllä itku! 

Lähdettiin kastetoimituksen jälkeen kahville, ja siellä sitten ystäväni toi rakkaan kummipoikani ensimmäistä kertaa syliini. Jännitti, pelkäsin että hän itkee, ei pidä musta, ja epäonnistun jo heti alkuun kummitätinä. Se olisi ollut kamalaa!

Mutta mikä tunne se olikaan kun sain hänet syliini! Hän ei itkenyt, vähän taisi känistä, otti mun hiukset tiukkaan puristusotteeseen ja meinasi nukahtaa :-D

Mä en voi ikinä sanoin kuvailla kuinka onnellinen mä olen tästä, että mun ystäväni on saanut tälläisen kultakimpaleen lapsekseen, ja vielä antanut mulle suuren kunnian toimia hänen kummitätinään!

Kummitädin rakas, Edvin ! < 3